Sä pöydän päässä istut
niin silmin suurin rakastavin,kysyvin.
Niitä katson
ja jotain niissä nään,
mitä en nähdä halunnut.
Näin kuoleman,enteen tulevasta.
Se katse,sisinpääni jäänyt on.
Sitä unohtaa ei voi.
On sydän täynnä
tuskaa,ikävää.
On paikkasi tyhjä,sanaton.
Mikään sitä täyttää ei voi.
Vain muistoissa mulle elät,
riittävätkö ne.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.