Sä pöydän päässä istut

niin silmin suurin rakastavin,kysyvin.

Niitä katson

ja jotain niissä nään,

mitä en nähdä halunnut.

Näin kuoleman,enteen tulevasta.

Se katse,sisinpääni jäänyt on.

Sitä unohtaa ei voi.

 

On sydän täynnä

tuskaa,ikävää.

On paikkasi tyhjä,sanaton.

Mikään sitä täyttää ei voi.

Vain muistoissa mulle elät,

riittävätkö ne.